Ex-SaiPalaiset: Ek, Marko
julkaistu 05.12.2004
Marko Ek oli kaukaloiden työmies numerolla 13. Hän pelasi SaiPassa yhteensä kuusi kautta ja koki urallaan niin tippumisen raskaan taakan kuin liiganousun riemutkin. SaiPassa hän pelasi SM-liigaa yhteensä 123 ottelua (tehot 43+25=68) ja 1-divisioonaa 114 ottelua (tehot 46+37=83).
Ek syntyi 1966 Kokkolassa, mutta muutti sieltä Heinolaan vuoden ikäisenä. Kasvattajaseuraksi tuli näin ollen Heinolan Peliitat, jossa Marko pelasi 1-divisioonaa kolme kautta ennen siirtoaan SaiPaan kaudelle 1987-1988.
- Mä neuvottelin silloin Jokereiden ja SaiPan kanssa. Mulla oli Lappeenrannassa opiskelupaikka teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingissä kauppakorkeakoulussa. Jotenkin vaan SaiPan kiekkotouhu tuntui silloin paremmalta ja päädyin tänne. Tulin siis kiekon sekä opiskelun takia.
Ensimmäisellä kaudella SaiPassa 1-divisioonassa Ek pelasi 35 ottelua tehoin 15+6=21. Kauden päätyttyä seura nousi SM-liigaan ja Marko oli mukana kolme kautta aina kauden 1990-1991 tippumiseen asti. Tuolla kaudella hän jakoi SaiPan maalipörssin ykköspaikan erään Otakar Janeckyn kanssa 21 maalilla.
- Se oli henkilökohtaisesti hyvä kausi. Meillä oli hyvä joukkue ja tosi hyvä henki. Tavallaan oltiin sarjajärjestelmän uhreja koska viimeinen putosi suoraan divariin. Voi sanoa, että liian hyvä porukka tippui.
- Tippuminen ei todellakaan ollut kivaa. Lähdin sen jälkeen Joensuuhun siksi, että sain pelata SM-liigaa. Toinen tärkeä juttu oli diplomityö ja Joensuussa asiat saatiin järjestettyä niin, että sen tekeminen onnistui.
Ensimmäisen liigamaalinsa hän muistaa myös hyvin.
- Se oli Ässiä vastaan. Pääsin yhdellä yhtä vastaan hyökkäykseen tuohon Kaukaan puoleiseen päätyyn. Pääsin pakin ohi ja veskari tuli vastaan torjumaan. Nostin sitten hanskakäden yläkulmaan. Maali jäi hyvin mieleen.
Joensuun visiitti jäi vuoden mittaiseksi. Sieltä matka jatkui Tapparan kautta Jyväskylään, josta Marko palasi takaisin SaiPaan kolmen vuoden tauon jälkeen kaudelle 1994-1995.
- Palasin työpaikan takia, sillä sain Kaukaalta töitä. Tapparan ja Jypin vuodet olin päätoiminen kiekkoilija ja jotenkin tuntui, että aika menee hukkaan vain yhtä hommaa tehdessä. Taloudellisesti se oli toki kova päätös, sillä pelkällä pelaamisella ansaitsin enemmän kuin työnteolla ja pelaamisella SaiPassa.
Ek pitää kaikkinensa SaiPan aikoja peliuransa parhaimpina. Varsinkin ensimmäisiä kausia hän muistelee lämpimästi. Pettymyksiä ei juuri liigasta tippumisen lisäksi mieleen tule.
- Nää SaiPan vuodet, ennen kaikkea ensimmäiset, oli todella hyviä vuosia. Tykkäsin pirusti olla mukana. Varsinaisia pettymyksiä ei tuon putomaisen lisäksi oikein ollut. Pääasiassa hyviä juttuja on jääny mieleen, mutta en sitten tiedä kultaako aika muistot. Kaikkinensa olen elämäni aikana muuttanut jo kolme kertaa Lappeenrantaan. Ensiksi Heinolasta, sitten Jyväskylästä ja peliuran jälkeen kävin Iranissa suurlähetystön hommissa, josta palasin tänne.
Marko muistetaan peliuraltaan kovana työmiehenä, joka taklasi ja teki paljon töitä. Tilastojen kautta voi myös todeta, että jäähyminuuttien (”voitti” sisäisen jäähypörssin kaudella 1995-1996 146 jäähyminuutilla) lisäksi maalejakin on tullut kiitettävä määrä. Näin hän luonnehtii itseään kiekkoilijana.
- Mä ite näin et olin maalintekijä sekä taklaaja, duunari. Muistelin tossa äskettäin Makkaran vanhoja tokaisuja (SaiPan huoltaja) ”ruuhkabussi lähtee taas hommiin” ja ”jos kulmaan tarvitaan ruuhka niin Mekke tekee sen vaikka yksin”. Se kuvaa sitä et tykkäsin tosi paljon fyysisestä pelistä.
- Tappeluihinkin jouduin joitakin kertoja uralla. En minä mielestäni niitä koskaan aloittanut, mutta en kyllä koskaan perääntynytkään. Kyllä sitä aina mukaan mentiin jos tilanne tuli eteen.
Kuuden SaiPa-kauden aikana hän pelasi viiden eri valmentajan ohjauksessa (Antero Väätämöinen, Gary Prior, Heikki Juselius, Ilkka Kaarna ja Heikki Mälkiä). Kysyttäessä mieluisinta valmentajaa oli vastaus selkeä. Samaten mieluisinta kenttää haettaessa ”suosikkipelaaja” löytyi helposti.
- Väätämöisen Anttu ehdottomasti. Anttu oli tinkimätön valmentaja, mutta myös tosi reilu. Hän oli kaikkinensa tosi hyvä tyyppi, jonka kanssa oli kiva tehdä hommia.
- Kiisken Tommin kanssa tykkäsin pelata. Toisella laidalla taisi kaveri vaihdella, mutta Tommi sentterinä ja minä vasemmassa laidassa vain tuntui toimivan. Se oli hyvä pelaaja.
Noihin aikoihin Suomessa kasattiin myös B-maajoukkue ja niitä pelejä Markolle kertyi yhteensä 14.
- Muistan kyllä ensimmäisen matsin. Se oli Suomi-Kanada ja tein siinä pelissä maalin. Voitettiin muistaakseni 5-2. Samassa kentässä pelasi muistaakseni Hifkin äijiä.
Peliuran ajoista Marko kaipaa eniten joukkueen yhteisiä juttuja ja hyvää fyysistä oloa. Vammojakin uralla kertyi, mutta ei miehen omien sanojen mukaan mitenkään merkittävästi.
- Mä oon jääny kaipaamaan fyysistä hyvää oloa, joka tulee siitä kun kroppa on harjoitusten ja pelien myötä hyvässä kunnossa. Sit toisaalta hienoa on ne tiiviit kaverisuhteet, 20-25 äijää. Kaikkien kanssa ei tietenkään olla parhaita kavereita, mutta se yhteishenki on kuitenkin jotain ainutlaatuista. Nykyisin näitä sällejä näkee Starikoissa ja sit joitakin yksittäisiä pelaajia muissa seuroissa satunnaisesti.
- Vakavilta loukkaantumisilta säästyin. Multa tähystettiin kerran polvi ja heti peliuran jälkeen otettiin muutama luunsiru kyynärpäästä pois kun käsi ei oikein suoristunut. Muuten ei mitään ihmeellisempää. Sormia ja nenä on murtunut. Sitten joitain arpia naamassa, mutta nämä on pieniä juttuja. Kulumia on toki polvissa ja nilkoissa ja sen huomaa tänäkin päivänä.
Jääkiekko on muuttunut Ekin mielestä radikaalisti. Hän kaipaa peliin enemmän kuvioita ja syöttöpeliä.
- Tää ei ole enää niin ”kaunista” kuin silloin. Nythän avaukset roiskaistaan laidan tai pleksin kautta keskialueelle ja sieltä kiekkoa pelataan syvälle. Harvoin näkee järjestelmällisiä hyökkäyksiä ja kunnon syöttöpeliä. Se on enemmän pitkä päätyyn ja perään meininkiä. Monella tapaa peli on hyvin erilaista.
Jääkiekon parissa hän toimii korttelikiekon valmentajana neljättä kautta. Lisäksi Marko pitää kuntoa yllä Starikoiden parissa. Haastattelua tehtäessä hän oli Kisapuiston aitiossa odottamassa vieraita töidensä vuoksi.
- Tuo valmentaminen on kyllä tosi vaativaa hommaa... eikun kivaa touhua pikkupoikien kanssa ja oon minä jonkun vuoden korttelijalkapalloakin vetänyt. Mukavaa touhua. Työelämässä toimin UPM-Kymmenellä myyntipäällikkönä paperipuolella ja perheeseeni kuulu vaimo sekä kolme lasta.
Mikko Pehkonen